Kambodzan matka

Tammikuun alussa poikani Jaakko ja minä teimme pikamatkan Kambodzaan ja erityisesti Angkor Watiin.

Ensin pikavisiitti pääkaupunkiin Phnom Penhiin (hotelli oli melkoisen järkyttävä, mutta halvalla se ostettiin). Kaupunkikierrosta tuktukin kyydissä (moottoripyörän takana kiesit). Moottoripyörä (naisten toivotaan istuvan kyydissä sivuttain), pyörä ja tuktuk ovat tavallisimpia kulkuvälineitä, autoja ei vielä ole paljoakaan. Asukkaita n. miljoona. Valtaisa keskusaukio, mahtavia rakennuksia ja temppeleitä sekä upea Mekong-joen rantabulevardi. Rantabulevardilla käyskentelevät turistit vetävät puoleensa kaupustelijat ja kerjäläiset. Lapsiakin oli laitettu töihin. Köyhyys on näkyvää kaiken yltäkylläisyyden keskellä.

Aamulla kiireesti eteenpäin: bussilla Siem Reapiin. Bussit ovat ihan jees. Tiet ovat melkoisen heikossa kunnossa, erityisesti kun tässä öjyvaltiossa on tottunut superloistaviin teihin. Matkaa tehtiin 6 tuntia läpi maaseudun. Maa on tasainen - ei kukkulan kukkulaa näkynyt. Ruskeaa, kuivaa riisipeltoa kaikkialla - on talviaika. Maisema oli karua ja köyhää; varmasti sadeaikana kun riisipellot vihertävät, tunnelma olisi toinen.  Harmaasta laudasta pylväiden päälle rakennetut talot viestivät köyhyydestä. Rikkauden merkki oli kun portaat oli kromatut.

Maaseudun koululaisia.

Pysähdyspaikan herkkuja: paahdettuja torakoita ja

muita kuoriaisia. Jäi ostamatta.

Siem Reapin hotelli löytyi hieman kaupungin sivulta mitä muhkuraisimman tien varrelta. Aikamoista rytkettä saatiin tuktukin kyydissä. Sade oli kuulemma turmellut tien. Hotelli oli ihan jees. Jopa ikkunallinen huone.

Siem Reap on viehättävä kaupunki; turistinen kyllä: löytyy kaikenlaista kojua ja myymälää ja elegantteja butiikkeja. Ravintolat ovat kivan näköisiä ja ruoka hyvää. Mutta voi noita sähköjohtoja!!!

Ja vihdoin itse asiaan - temppeleille: meillä oli vain yksi päivä aikaa, joten päätimme ottaa taksin ja siihen oppaan. Opas puhui erinomaista englantia. Temppelialue on mielettömän suuri ja päivä on naurettavan lyhyt aika nähdä muuta kuin ne suurimmat ja kuuluisimmat kohteet. Tällaisenaankin kokemus oli huikaiseva. Miten valtavia temppeleitä on rakennettu 1000 luvun alkupuolella. Sotia käytiin, uusia hallitsijoita tuli ja siten myös uusia temppeleitä. Ja samalla uskontokin vaihtui hindulaisuudesta buddhalaisuuteen ja päinkin vastoin ja esiintyivät myös rinnakkain. Esim. hindulaisuuden myötä paljon buddhan patsaita tuhottiin ja poistettiin näkyviltä. Kuulostaa tutulta! Mainitsen muutamia kohteita - kaikenhan voi lukea kirjoista ym, joten en kovin paljoa paneudu temppeleiden kuvaamiseen.

Aloitimme tutustumalla buddhalaisen Angkor Thomin temppeleihin. Angkor Thom oli ollut pääkaupunki n. 1200 luvun lopussa. Alueella oli asunut yli miljoona ihmistä ja oli sen ajan suurin valtakunta. Temppelialueen keskellä on Bayonin temppeli, joka on erityisen kaunis ja erikoinen. Kasvoja on veistetty joka puolelle.

Useimpien temppeleiden muureihin on taidokkaasti kaiverrettu dokumentteja käydyistä sodista, kuvaelmia arkipäivän maallisista  toimista ja taivasten valtakunnan tapahtumista, kertomuksia pyhistä kirjoista (Ramayana ja Mahabharathan), kauniita tanssijoita (apsaroita), ornamentteja ymym. Kaikkea voisi ihailla ja kuvata loputtomiin.

kaloja halstrataan

tanssijoita

Aika erikoinen ja kummitusmainen on tämä Ta Prohmin temppeli. Se on tullut kuuluisaksi kun siellä filmattiin Angelina Jolien tähdittämää leffaa Lara Croft: Tomb Raider. Temppelialue on haluttu säilyttää muistona ajoilta jolloin kaikki oli viidakon peittämää - täällä on säilytetty valtaisat puut joitten juuret tunkeutuvat kaikkialle.

Ihme: mahtavien juurien

keskelle on jäänyt aukko 

josta buddha katselee 

mailman menoa.

Iltapäivällä tutkittiin ja ihailtiin itse Angkor Watin temppelistöä. Omistettu hindu jumalalle, Vishnulle. Täällä kaiverrukset ovat erityisen kauniita.

Tämä seitsenpäinen käärme - naga - vartioi temppelialueen sisäänpääsyä; mutta on siellä muitakin vartijoita.
Tiedoksi: Lähes kaikki ehjät Buddha-patsaat on siirretty Phnom Penhin museoon. Ja on muistoja lähtenyt matkailijoittenkin mukaan - aikoinaan.

Rahalahjoituksia kerätään Buddha-patsaitten edessä (ei näy) eri puolilla temppelialuetta. Lahjoittaja saa ystävällisen ja hartaan loitsusiunauksen ja ranteeseen sidotaan värillinen puuvillasta virkattu nauha. Tämä nauha tuo kaikenlaista onnea ja sitä on mukava pitää ranteessa.

 Jaakon ilta-ateria Siem Reapissa.













Olipa mielenkiintoinen matka! Kun uudestaan, niin paremmalla ajalla!

Bali

Päätin osallistua paikallisen ayurveda-yhdistyksen järjestämään Bali-matkaan. Meitä oli 15 henkeä, joista 3 oli malesian-intialaisia ja 11 kiinalaisia ja minä ulkomaalaisena. Tunsin vain matkan järjestäjäpariskunnan. (Nuori pari kuvassa keskellä.) Ihmeellisiä tyyppejä tällaiseenkin ryhmään mahtuu – yllättävän monta sellaista joiden piti olla koko ajan äänessä ja yrittää olla hauskoja. Heidän englantinsa ei aina ollut kaikkein selkeintä, joten voin rauhassa sulkea korvani. Huonekaverini oli sympaattinen sikhi, rauhallinen ja ystävällinen - takarivissä, keskellä, iso nainen.

Matkan alku takkuili heti: järjestäjä teki virheen joka aiheutti sen ettemme ehtineet mukaan omaan lentoon vaan vasta seuraavaan. Noin 3 tunnin lento Balille, Denpasariin. Denpasarin parkkialue oli niin tukossa että automme joutui odottamaan sumpussa puolisen tuntia ennen kuin pääsi liikkeelle. Sitten parin tunnin ajomatka kohteeseemme: Ubudiin jota pidetään Balin kulttuurikaupunkina.

Jo matka Ubudiin näytti maaseudun kauneuden riisipeltoineen, temppelimäisen taloineen ja alttareineen. Jokaisessa talossa on sisäpihalla temppeli ja  alttari. Alttareille laitetaan joka päivä lahjoja; yleensä kukkia, mutta myös hedelmiä. Myös kaduille laitetaan pieniä kukkatuokkosia joitten päälle ei pitäisi astua.

Yleensä ei ole kovin paljoa jumalpatsaita, kuten yleensä hindutemppeleissä, vaan rukoillaan vain kaiken Luojaa, joka ei tarvitse kuvia ja kasvoja. Patsaitakin kyllä on: buddhia kaikkialla, Mahabaratha-tarustoon liittyviä hahmoja, ganeshoja, kiinalaiseen tarustoon liittyviä jumalia ymym. Kaikkia koristellaan ja erityisesti puetaan. Puetaan tai kääritään patsaan ympärille kangas, joka usein on ruudullinen esim musta-valkoruudullinen, jossa jin ja jang kohtaavat ja tasapainottavat ”puvun”. Jopa puitten ympärille kääritään kangas.

Kultakoristeisia vaatteita käytetään erityisesti silloin kun kuninkaalliset saapuvat vierailulle.Kuninkaallisia emme nähneet, mutta koristelutyöt olivat käynnissä.

Ubudin keskustan liikenne on kaaos – täynnä autoja ja moottoripyöriä. Onneksi pienemmät kadut ovat rauhallisempia.

Ubudissa pysähdyttiin lounastamaan suurimman joogapaikan (www.theyogabarn.com) ravintolassa. Puutarhamainen ravintola ja ihan kivaa ruokaa. Joogapaikkoja Ubudissa ja yleensä Balilla on paljon. Kaikenlaista joogaa löytyy – myös kansainvälisesti tunnetut opettaja tarjoavat kursseja. Joogakohteisiin ei nyt tutustuttu, koska jooganopetusta oli omasta takaa. Itse ohjasin ensimmäisenä aamuna, muina aamuina matkan toinen järjestäjä.

Lounaspaikasta hotelliin (www.purisuniaresort.com), joka sijaitsi 10 minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Tosi kaunis, uusi paikka riisipeltojen vierellä. Kukot kiekuvat aamulla hereille. Nuoria, ystävällisiä työntekijöitä, joilla kansallispuvut päällä ja kukka korvan takana. Kukkia muutenkin kaikkialla: jokaisella portaalla, pöydillä, patsaitten edessä jne. Alttari pihan perällä. Pihan rinteille käveleskeli muutama lehmäkin.
Hypnoottinen, meditatiivinen gamelan-musiikki ympäröi tilan.

Hotelloitumista ja illallinen hotellin ravintolassa. Ensimmäinen päivä oli mennyt.

Toinen päivä alkoi omalla jooogaohjauksellani. Aamiaisen jälkeen autoilla Ubudin keskustaan ja tietysti markkinapaikan eteen, jossa sitten ”hulluna” ostettiin tavaraa. Kuljeskelin itsekseni Ubudin kaduilla – kyllä on uskomattoman kaunista: koristeelliset muurit ympäröivät kaikkia taloja – pienestä portista mennään sisälle suureen pihapiiriin.. Päädyin yhden yksityistalon sisäpihalle, jossa haastattelin talon ”mummoa”. Hän esitteli pihapiiriä, jossa keskeisellä paikalla, korokkeella oli suuri kultakoristeinen parivuode. Sen ympärillä pidetään häitä ja hautajaisia ja muitakin menoja. Iso pihapiiri koostui erilaisista alttareista, lintuhäkeistä (kukkoja, kyyhkyjä, lepakoita), patsaista ja myytiinpä siellä taidettakin eli ei siis ollutkaan aivan yksityinen talo.

Lounas taas joogapaikassa ja sen jälkeen palasimme hotelliin, jossa hotellin kokki näytti miten balilainen puuroaamiainen tehdään: onpa monimutkainen juttu! Toinen puuro värjättiin kasvisvärillä myrkyn vihreäksi ja sitä ympäröi makea balisokeriliemi. Ikävä kyllä reseptit jäi saamatta. Mutta kaikki halusivat ostaa balilaista ruskeaa sokeria, joka maistui uskomattoman ihanalta ja  toffeemaiselta.

Illan liikunnaksi oli suunniteltu pyöräilyä riisipelloilla. Pyörät olivat maastopyöriä. Sellaisia en osannut käyttää; erityisesti, koska ei ollut jalkajarruja. Niinpä ei-pyöräilijät lähtivät kävelemään. Järjestäjät eivät kuitenkaan ajatelleet ettei kävellen ehdi tehdä samaa matkaa kuin pyöräillen. Käveltiin pitkin kauniita riisipeltoja, joissa ankat temmelisivät.Käveltiin ja käveltiin, tuli pimeä. Onneksi oltiin jo kyläalueella, mutta kadut eivät tosiaankaan ole hyvin valaistuja. Viimein järjestäjille valkeni tilanne ja huomasivat etteivät kävelijät ole takaisin hotellissa kovinkaan pian. Lähettivät auton meitä hakemaan. Helpotus!

Sitten taas vaihteeksi syömään. Moderni, kaunis, turistien suosima paikka keskustassa. Turistit tuntuivat olevan pitempiaikaisia oleskelijoita. Aika hippi fiilistä.

Aamujoogan ja aamiaisen jälkeen autolla liikkeelle  tunnin matkan päähän: ecokylään
(www.baliecoadventure.com). Tutustuttiin yrtti- ja lääkekasveihin sekä erilaisiin hedelmiin.
Ja sitten kävelyretkelle, jota mainostettiin helpoksi ja kivaksi. Sitä se oli paikoin, mutta yleensä valtavaa ylä- ja alamäkeä pitkin jyrkkiä vuorenrinteitä, matkakeppi tukena. Mahtavia näkymiä jos vaan ehti katsoa muualla kuin eteensä polulle. Onneksi vain yksi iilimatoa putosi kädelle. Matkalla myös n. kilometrin mittainen luola, jonne kuninkaalliset ja johtajat olivat aikoinaan piiloutuneet joko hollantilaisia, japanilaisia tai kommunisteja pakoon. Balin historia on mielenkiintoinen. Sitten tietysti matkaan kuului lounas. Ecokylässä voi myös yöpyä. Huoneet kauniita ja ikkunat ja parvekkeet suunnattu trooppiseen metsään – valtaisi kauneus ja rauha ympäröi kaiken.

Sitten taas autoilla matkaan kohti rannikolla olevaa ikivanhaa Uluwatun temppeliä. Temppeli sijaitsee n. 80 metriä korkean kallion päällä. Temppelin ympärille pääsee kävelemään, mutta temppeliin sisälle pääsevät vain
paikalliset uhrilahjojen tuojat asianmukaisesti eli balilaiseen pukuun puettuina. Apinat varastivatkin pääosan - tosi röyhkeitä otuksia - meitä kehoitettiin laittamaan kaikki irtain piiloon silmälaseja myöten.

Temppelialueen lähellä olisi ollut tanssiesitys ja samalla olisi voinut ihailla auringonlaskua, mutta rymä halusi syömään. Siispä kohti Jimbaran rantaa. Upea hiekkaranta jossa myös paikalliset käyvät - siis vaatimattomampi ja "siistimpi"  kuin  esim. Kuta ym. Auringonlaskun punat väreilivät pilvien läpi. Ruoka oli maukasta. Pitkähkö ajomatka takaisin Ubudiin - ei jäänyt aikaa shoppailla Kutan kaupoissa.

Seuraava päivä alkoi varhain: lähtö oli klo 3 aamulla! Mennään katsomaan auringon nousua pyhälle Baturin vuorelle, n. 1700m korkea. Batur-vuori on aktiivinen tulivuori, viimeisin purkaus oli v.1999. Ajomatkaa noin tunnin verran ja sitten alkoi matka pillkkosen pimeässä taskulamppujen valaistuksessa.  Emme olleet suinkaan ainoa ryhmä matkalle huipulle. Viiden hengen ryhmää kohti oli aina oma opas. Minä olin ns. hitaitten ryhmässä. Kun nousu alkoi jyrketä alkoi huomata ettei tästä taida tulla mitään: polku oli laavakivistä muhkurainen ja tosi vaikea kulkuinen. Jossain vaiheessa päätin, että mulle riittää. Pari muuta oli samaa mieltä ja niinpä lähdimme oppaan kanssa alas päin. Vettä sataa tihuutti, joten auringonnousu jäi kaikilta näkemättä.
Jäimme ihailemaan Batur-järveä ja sen ympäröivää luontoa.
Pyhän vuoren ympäri oli kiedottu valkoinen kangassuikale. Tuntuu, että kaikki on pyhää ainakin Balin maaseudulla ja ihmiset ovat kovin hengellisiä. Uskotaan, että pyhyys on kaikkialla - sen takia kaikkialle voi laittaa uhrituokkosia. Batur-järven keskellä pienellä saarella asuu alkuperäisväestö joka sitoo kuolleet puihin. Puu on jotain erityistä lajia ja estää pilantuneen hajun syntymisen. Täytyypä tutkia asiaa.

Täältä matka pyhään temppeliin: Pura Tirta Empul. Ikivanha temppeli, jossa lähteen ympärille on rakennettu allas. Altaan muureissa on 12 suihkua, joista pyhä vesi ruiskuaa kävijöitten päälle. Vedellä uskotaan olevan parantava vaikutus. Ennen altaaseen menoa ihmiset vievät temppelin alttareille uhrilahjoja ja saavat papilta pyhä vesi huiskutukset ja keitettyä riisiä, jota laitetaan otsaan ja rintaan ja suuhun muutama jyvä. 

Lounaalle joogapaikkaan ja sieltä lepoon eli hierontaan Voiko ihanampaa olla tuollaisten rääkkipäivien jälkeen! Hieronnan päätteeksi kukkaiskylpy, joka oli täynnä lempipuuni "flame tree"n kukkia.

Ja sit illalla taas syömään - kiva paikallinen ravintola, jonka autonkuljettaja neuvoi meille. Osa halusi tietysti mennä muuaalle ja syödä viimein Balin ankkaa. Aikaisin hotelliin eikä tarvinnut unta odotella!

Viimeinen aamu. Joogaa ja hotellin johtaja halusi esitellä omaa meditaatiotaan: prana meditaatio. Miellyttävästi sen tekikin. Viimeinen ohjelmanumero: ihmiset halusivat mennä tukkutorille ostamaan halvalla tavaraa. Minä onneton lähdin mukaan - tunnin ajomatka ja kamaa kaikkialla - ei ollut paljoa ostohaluja. Olisi ollut järkevää jäädä kävelemään pitkin Ubudin kauniita katuja ja ehkä ostella jotain kivaa kauniista butiikeista. Seuraavan kerran! Sitten taas syötiin - yhteinen lounas hotellissa. Ihmeen paljon nää pienet ihmiset syö!

Parin tunnin ajo Denpasariin. Kolmen tunnin lento Kuala Lumpuriin. Onpa kiva olla kotona.


Kyllä - viehätyin Balista!

Iilimatoja ja leijonatanssia

Lähetystön porukan kanssa retkellä perjantaina kauimmaisella kukkulalla, kiinalaisten lempipaikassa Gentingissä.
Ei menty pelaamaan, vaan luontoon: n. 2 kilometrin luontopolku 4 nuoren oppaan kanssa. Edellisenä yönä oli satanut ja oppaat sanoivatkin että iilomatoja on. Ruiskutin sääriini hyttysmyrkkyä. Luontopolku oli niljakas ja liejuinen. Kohta alkoi alkupäästä kuulua kauhun kiljahduksia. Joku oli katsonut kenkiinsä ja nähnyt mustia langanohuita parisenttisiä lieroja kiipeilevä kengissä ja lahkeissa ylöspäin. Ja sitten niitä oli muillakin. Koko loppumatka olikin yhtä huitomista. Luonnosta ei ollut tietokaan - onneton polku tosin kulki tien vieressä rinteessä; ei siinä paljoa näkemistä ollutkaan. Aika jyrkkiäkin kohtia, johon emme olleet varustautuneet. Varsinkin vanhemmat aika uupuneina pääsivät perille - siellä kengät pois jaloista - iilimatotarkastus: mullakin oli kummassakin kengässä yksi mato, muuten olin niiltä säästynyt. Timolla oli molemmissa säärissä isot veriläiskät - madot litistyneet housujen ja ihon väliin. Vielä naisten huoneessa täys tarkastus: puserot, housut auki, tukka sohittu jne ihan kuin punkkitarkastus.
Syömään.
Sitten leijonatanssikilpailuja katsomaan. Portin edessä ihmeteltiin oliko yksi ihminen pudottanut ketsuppia puserolleen navan eteen. Ei - se olikin verta .APUA. Ja sitten muuallakin edessä ja takana. Ja muutama lihava parisenttinen putosi maahan - verta täynnä. Hyvä ettei se nainen pyörtynyt - raukka. Aika iljettäviä!!!! Yksi tuttuni sanoi, että hän jo kouluaikana tottui luontoretkillä iilimatoihin. Sukkiin laiettiin tupakka ja suolaa oli mukana, jos iilimatoja sattui tarttumaan sääriin. Tänä päivänä kai saa ostaa niin tiuhia sukkia etteivät iilimadot pääse niistä läpi ihokosketukseen. Jos ikinä joudun luontopolulle, niin otan vaihtovaatekerran mukaan!

Ja sitten kansallisia leijonatanssimestaruuskilpailuja katsomaa. Turkin alla on kaksi ihmistä, jotka temppuilevat eri korkuisten pylväitten päällä. Leijonan pää saattaa paina 10 kiloa. Hurjan taitavia, vahvoja nuoria! Leijonat tosi eläväisiä!

Tämä lienee  valmistautumista kiinalaisten uuteen vuoteen, jolloin leijonatansseja on joka puolella ja nuorilla tilaiuus ansaita rahaa. Esiintymiset varrattavissa tiernapoikien esiintymisiin.

Sarawak

Sarawakin matkamme oli osaksi Timon työmatka: lähetystö tukee kahta Sarawakin alkuperäiskansojen kansalaisjärjestöä: WADESA edistää bidayuh-naisten asiaa ja oikeuksia, IPIMAS:illa on perinteisen maatalouden ympäristöhanke iban-alkuperäisväestön kanssa.

Kuvassa Wadesan tehokas ja idearikas puheenjohtaja esittelee maaseudulle Kuchingin ulkopuolelle rakennettua kokoontumistaloa. Miehet sanoivat etteivät olleet koskaan aikaisemmin rakentaneet perinteellistä puista "pitkää taloa" (long house) koska nykyään kaikki asuvat betonistaloissa. Eli tehtävä oli haasteellinen. Puheenjohtaja on saanut ympärilleen innokkaita talkoolaisia monenlaisiin hommiin.

Borneon Sabah ja Sarawak ovat tunnettuja luonnonpuistoista, luolista, orang utaneista ym luonnon ihmeistä. Me oltiin lähinnä kaupunkimaisemmissa paikoissa. 


Sarawakin pääkapunki Kuching on viehko ja sitä koristaa elävät joenrannat.

Sivukatuja kolutessa tuli vastaan oma salonki, jonne en kuitenkaan poikennut.

Taksilla ajettiin Lonely Planetin ohjeitten mukaan merenrantaan nauttimaan herkullista sea food lounasta. Olikohan tieto vanhettunut: ihania ravintoloita merelle suuntautuvine patioineen ei ollut - oli ravintolaröttelöitä. Tuossa pää"kadun" varrella olevasta kalatorista paikalliset innokkaasti valitsivat herkkuja - haita etualalla - jotka olivat melkein kärpästen peittämiä. En viitsi laittaa kaikkein pahimman näköisiä kuvia esille. No - me syötiin yhdessä "ravintolassa" ihan jees ruoka ja elossa ollaan. Aika tuulinen pation ja paperiset lautasliinat iloisesti lentelivät pitkin lattiaa, ei niitä kukaan kerännyt ylös.

Ihmiset tosi ystävällisiä!

Kaupunki nimeltä Miri sijaitsee maailman rikkaimman maan Brunein vieressä. Siellä Brunein expatriaatit käyvät chillaamassa - saa nauttia vapaasti alkoholia ihan julkisesti syömäpaikoissa.
IPIMASin puheenjohtajan - jälleen tehokas nainen - mukaan Miri ei olisi kovin elävä ilman Bruneita ja öljybisnestä.

Puheenjohtaja vei meitä pois turistiteiltä. Tori ja ihanasti tomaatit ja chilit järjestyksessä ja pinoissa.

Torimyyjä koristautui iloksemme päähineellä ja painavilla korvakoruilla. Alkuperäisväestöt ovat tunnettuja mm.värikkäistä koristehelmitöistä ja punotuista koreista.

Onkohan buddhalla ollut vaikutus korvien pidentämiseen? Buddhalla on pidennetyt korvat ja usein myös reiät niissä.
Ostin itselleni juuri nuo yllättävän painavat korvikset mutta ehkä laitan ne painoiksi jonnekin muualle kuin korviini.









Öljyllä rikastuneet kiinalaiset ovat rakennuttaneet valtaisan taolaisen temppelin Miriin kiitokseksi onnistuneesta elämästä. Tässä vartioi sodan jumala "Guan Di".