Kambodzan matka

Tammikuun alussa poikani Jaakko ja minä teimme pikamatkan Kambodzaan ja erityisesti Angkor Watiin.

Ensin pikavisiitti pääkaupunkiin Phnom Penhiin (hotelli oli melkoisen järkyttävä, mutta halvalla se ostettiin). Kaupunkikierrosta tuktukin kyydissä (moottoripyörän takana kiesit). Moottoripyörä (naisten toivotaan istuvan kyydissä sivuttain), pyörä ja tuktuk ovat tavallisimpia kulkuvälineitä, autoja ei vielä ole paljoakaan. Asukkaita n. miljoona. Valtaisa keskusaukio, mahtavia rakennuksia ja temppeleitä sekä upea Mekong-joen rantabulevardi. Rantabulevardilla käyskentelevät turistit vetävät puoleensa kaupustelijat ja kerjäläiset. Lapsiakin oli laitettu töihin. Köyhyys on näkyvää kaiken yltäkylläisyyden keskellä.

Aamulla kiireesti eteenpäin: bussilla Siem Reapiin. Bussit ovat ihan jees. Tiet ovat melkoisen heikossa kunnossa, erityisesti kun tässä öjyvaltiossa on tottunut superloistaviin teihin. Matkaa tehtiin 6 tuntia läpi maaseudun. Maa on tasainen - ei kukkulan kukkulaa näkynyt. Ruskeaa, kuivaa riisipeltoa kaikkialla - on talviaika. Maisema oli karua ja köyhää; varmasti sadeaikana kun riisipellot vihertävät, tunnelma olisi toinen.  Harmaasta laudasta pylväiden päälle rakennetut talot viestivät köyhyydestä. Rikkauden merkki oli kun portaat oli kromatut.

Maaseudun koululaisia.

Pysähdyspaikan herkkuja: paahdettuja torakoita ja

muita kuoriaisia. Jäi ostamatta.

Siem Reapin hotelli löytyi hieman kaupungin sivulta mitä muhkuraisimman tien varrelta. Aikamoista rytkettä saatiin tuktukin kyydissä. Sade oli kuulemma turmellut tien. Hotelli oli ihan jees. Jopa ikkunallinen huone.

Siem Reap on viehättävä kaupunki; turistinen kyllä: löytyy kaikenlaista kojua ja myymälää ja elegantteja butiikkeja. Ravintolat ovat kivan näköisiä ja ruoka hyvää. Mutta voi noita sähköjohtoja!!!

Ja vihdoin itse asiaan - temppeleille: meillä oli vain yksi päivä aikaa, joten päätimme ottaa taksin ja siihen oppaan. Opas puhui erinomaista englantia. Temppelialue on mielettömän suuri ja päivä on naurettavan lyhyt aika nähdä muuta kuin ne suurimmat ja kuuluisimmat kohteet. Tällaisenaankin kokemus oli huikaiseva. Miten valtavia temppeleitä on rakennettu 1000 luvun alkupuolella. Sotia käytiin, uusia hallitsijoita tuli ja siten myös uusia temppeleitä. Ja samalla uskontokin vaihtui hindulaisuudesta buddhalaisuuteen ja päinkin vastoin ja esiintyivät myös rinnakkain. Esim. hindulaisuuden myötä paljon buddhan patsaita tuhottiin ja poistettiin näkyviltä. Kuulostaa tutulta! Mainitsen muutamia kohteita - kaikenhan voi lukea kirjoista ym, joten en kovin paljoa paneudu temppeleiden kuvaamiseen.

Aloitimme tutustumalla buddhalaisen Angkor Thomin temppeleihin. Angkor Thom oli ollut pääkaupunki n. 1200 luvun lopussa. Alueella oli asunut yli miljoona ihmistä ja oli sen ajan suurin valtakunta. Temppelialueen keskellä on Bayonin temppeli, joka on erityisen kaunis ja erikoinen. Kasvoja on veistetty joka puolelle.

Useimpien temppeleiden muureihin on taidokkaasti kaiverrettu dokumentteja käydyistä sodista, kuvaelmia arkipäivän maallisista  toimista ja taivasten valtakunnan tapahtumista, kertomuksia pyhistä kirjoista (Ramayana ja Mahabharathan), kauniita tanssijoita (apsaroita), ornamentteja ymym. Kaikkea voisi ihailla ja kuvata loputtomiin.

kaloja halstrataan

tanssijoita

Aika erikoinen ja kummitusmainen on tämä Ta Prohmin temppeli. Se on tullut kuuluisaksi kun siellä filmattiin Angelina Jolien tähdittämää leffaa Lara Croft: Tomb Raider. Temppelialue on haluttu säilyttää muistona ajoilta jolloin kaikki oli viidakon peittämää - täällä on säilytetty valtaisat puut joitten juuret tunkeutuvat kaikkialle.

Ihme: mahtavien juurien

keskelle on jäänyt aukko 

josta buddha katselee 

mailman menoa.

Iltapäivällä tutkittiin ja ihailtiin itse Angkor Watin temppelistöä. Omistettu hindu jumalalle, Vishnulle. Täällä kaiverrukset ovat erityisen kauniita.

Tämä seitsenpäinen käärme - naga - vartioi temppelialueen sisäänpääsyä; mutta on siellä muitakin vartijoita.
Tiedoksi: Lähes kaikki ehjät Buddha-patsaat on siirretty Phnom Penhin museoon. Ja on muistoja lähtenyt matkailijoittenkin mukaan - aikoinaan.

Rahalahjoituksia kerätään Buddha-patsaitten edessä (ei näy) eri puolilla temppelialuetta. Lahjoittaja saa ystävällisen ja hartaan loitsusiunauksen ja ranteeseen sidotaan värillinen puuvillasta virkattu nauha. Tämä nauha tuo kaikenlaista onnea ja sitä on mukava pitää ranteessa.

 Jaakon ilta-ateria Siem Reapissa.













Olipa mielenkiintoinen matka! Kun uudestaan, niin paremmalla ajalla!